Vihdoinkin kuulumisia

Vihdoinkin pääsen lisäämään tänne kuulumisia. Omaa nettiä en ole saanut läppärissäni toistaiseksi toimimaan. Nyt lainassa on naapurin Ullan ja Eevan mokkula, joka noin sadannen yrityskerran jälkeen alkoi toimia minunkin koneessani.

Toissapäivänä puolen päivän maissa saavuin siis tänne Windhoekiin, Namibian pääkaupunkiin. Maarit Koivulahti, harjoitteluohjaajani, ja saman esikoulutuksen käyneet Jauhiaisen siskokset, Ulla ja Eeva, olivat vastassa lentokentällä. (Ulla ja Eeva ovat olleet täällä noin kuukauden ja ovat marraskuun loppuun saakka.)

Ajoimme kentältä suoraan tänne Erosiin, jossa majatalomme, Otjari house sijaitsee. Eros on lähellä Klein Windhoekia, jossa asuu lähinnä valkoisia tai muuten vain rikkaita ihmisiä. Täällä on todella hulppeita taloja piikkilanka-aitojen ja korkeiden muurien suojissa. Meidänkin taloamme ympäröi lukittu rauta-aita. Huoneistoon on kaksinkertainen lukitus ja pois lähtiessä lisäksi hälytysjärjestelmä. Jokainen lukko aukeaa tietysti eri avaimella, joten kotiin päästäkseni tarvitsen neljää. :) Huoneistoni on erittäin siisti. Tässä on isohko oleskelutila, jossa on kaksi sänkyä, sohva, pöytä ja kaappeja. Keittiössä on kaikki tarpeellinen, samaten kylpyhuoneessa. Ulko-ovelta kävellään suoraan isolle terassille, josta näkyy mukava kukkulamaisema. Sinne olisi kiva lähteä kävelemään, mutta siellä on kuulemma paljon käärmeitä ja joidenkin kertoman mukaan myös rosvoja.

Jakarandat ovat juuri nyt puhjenneet upeaan siniliilaan kukkaloistoon. Puut näyttävät suorastaan epäluonnollisilta, koska niissä ei vielä ole lehtiä lainkaan. 

Ja tässä joku toinen kaunis kukkija.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä läheisessä ravintolassa tervetuliaisaterian. Ruoka oli ihan hyvää ja kohtuullisen hintaista. Viinilasi (meikäläisittäin melkeinpä kaksi) maksoi 25 dollaria eli noin 2 ja puoli euroa. Tiedän siis, mitä juomaa tulen nauttimaan tällä reissullani…

Toisen päivän aamu alkoi mukavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Ajattelin keittää kananmunia aamupalaksi ja menin tutustumaan keittiönkaappien sisältöön. Alakaapissa tapasin erittäin kutsumattoman vieraan, hirveän suuren hämähäkin. Vieläkin kylmät väreet menevät selkää pitkin. Pyysin Ullaa naapurihuoneistosta listimään sen, mutta eihän hän sellaista voinut tehdä. Itse en saanut sitä hengiltä, joten Ulla urheasti pyydysti sen ja kiikutti pihamaalle. Ullasta tuli täten virallinen hämähäkinpyydystäjäni. Lisäksi ajattelin pyytää siivoojaa mieluummin tutkimaan eläinten varalta kaikki kaapit kuin luutuamaan lattioitani.

Hämähäkkiepisodin jälkeen kävimme Ullan ja Eevan kanssa noin puolen tunnin kävelymatkan päässä olevalla saksalaisella Stefanus-kirkolla, jossa on joka lauantai luomutori. Sieltä sai kaikenlaista vihreää, vihanneksia, juustoa, maitoa ja jogurttia, sekä jonkin verran myös paikallista käsityötä. Ruoka on ainakin täällä valkoisten alueella melko kallista, melkeinpä samanhintaista kuin Suomessa. Ravintolahinnat sen sijaan vaikuttavat kohtuullisemmilta.

Torilta kävelimme Maaritin ja Arin talolle ja kävin sitten Maaritin kanssa kaupungilla hakemassa minulle puheaikaa korttiin. Maarit vei minut heti myös ihanaan Jenny´s place -askarteluliikkeeseen, josta saa ihan kaikkea koruntekotarviketta. En vielä ostanut mitään; sinne täytyy mennä ajan kanssa.

Maaritin ja Arin talossa tehdään parhaillaan remonttia. Tilaa on siellä niin paljon, että tulevaisuudessa harjoittelijat tulevat asustamaan siellä. 

Illalla kävelin takaisin Koivulahdille auttelemaan grillijuhlien järjestelyissä. Ari hoiti grillauspuolen ja Maarit oli leiponut ihanan suklaakakun. Kaikki oli superhyvää! Vieraina olivat meidän tyttöjen lisäksi M4-bändin Aveshe, hänen vaimonsa Tuli (jonka kanssa meillä on paljon yhteistä: hän rakastaa punaviiniä ja inhoaa ja listii hämähäkkejä) sekä Aveshen hyvä ystävä Petrus. Jääskän Suikilta saamaani M4:n uusinta levyä olen kuunnellut pari viimeistä viikkoa koko ajan ja nyt sain live-esityksenä kuulla oman suosikkikappaleeni Aveshen ja Tulin esittämänä. Tähän eivät hymiöt riitä! Yllätys, yllätys, lauloimme koko illan. ;)

Tänään (2.10.) sunnuntaina olen viettänyt kunnollista lepopäivää. Olen nautiskellut terassillani aamukahvia, ottanut aurinkoa, tuijotellut maisemaa ja yrittänyt hahmottaa kartan avulla paikkoja, lueskellut Namibia-materiaaleja ja järjestellyt kämppää. Ulla ja Eeva kävivät kirkossa ja sen jälkeen menimme yhdessä parin sadan metrin päässä olevaan todella viihtyisään kahvilaan smoothielle. 

Ilma ei täällä vielä ole kovin kuuma. Kun vielä tuulee hieman, ei ole lainkaan tukalaa. Itse asiassa sisällä ollessa jouduin tänään kaivamaan pitkät vaatteet päälle, koska paleli! Nyt odottelen kylään Hatakoita, jotka myös tulevat työllistämään minua täällä ollessani.