17.–29.10.2011 Kirjastotöitä ja kaupunkikävelyjä

Kaksi viimeistä viikkoa on ollut mukavaa aikaa, koska päivärytmi on ollut aika säännöllinen ja on jäänyt aikaa omalle puuhastelulle, shoppailulle, kaupunkikävelyille, lukemiselle... Olen ollut pari viikkoa töissä Paulinumissa, luterilaisen pappisseminaarin kirjastossa (United Lutheran Theological Seminary) ja tutustellut omaan tahtiin kävellen kaupunkiin ja kauppoihin. Olen myös treenannut kohtuuhintaisella mutta muuten kauhealla circuit training -kuntosalilla, jossa ohjaajat eivät halua antaa mitään vapauksia asiakkailleen vaan kaikkien pitää tehdä samanlaista treeniä koko ajan, koska muuten kaikki menee niin pilalle, muut asiakkaat (ne kaikki kaksi tai kolme, jotka ovat siellä yhtä aikaa kanssani) häiriintyvät touhuistani, saattavat jopa katsoa mallia minusta ja niin edelleen… Minä olen luultavasti heidän vaikein asiakkaansa, mutta käyn siellä heidän kiusanaan koko maksetun kuukauden. Sen jälkeen on vapautettava kukkaronnyörit kohti parempia puntteja.

Kirjastossa olen järjestellyt hyllyjä, siivoillut, poistellut hyllymerkintöjä, lisännyt hyllymerkintöjä, väistellyt hämähäkkejä ja niiden seittejä ja kirjoja, jotka olisi tehnyt mieli lukea. Hyllyt notkuvat tietysti teologista kirjallisuutta, mutta lisäksi on kaunokirjallisuutta, sanakirjoja ja kirjoja eri kielten opiskeluun, HIV/AIDS-kirjallisuutta, Afrikka-tietoutta ynnä muuta mielenkiintoista. Suuresti kavahtamieni hämähäkkieläinten kanssa (joita on kirjastossa paljon!) olen pärjännyt täällä ihan siedettävästi. Ensimmäisenä aamuna asuntoni keittiönkaapissa havaittu yksilö on toistaiseksi suurin näkemäni.

Opiskelemme katetulla terassilla, jolla ilmeisesti viihtyy 

paljonkin eläimiä. Joku katon siimeksissä oleileva 

lirautti viereiselle tuolille. 

Torstai-iltapäivisin olen viettänyt aikaa kuusivuotiaiden Elinan ja Delician kanssa tyttökerhoillen. Laulamme ja leikimme suomalaisittain, askartelemme ja tietysti yritämme puhua suomea, joka Delicialla meinaa olla välillä hieman hukassa. Perjantai-iltapäivisin ovat jatkuneet Hatakan perheen poikien äidinkielen tunnit.

Ja papanoita ropisee, eli jollain toisella oli se isompi hätä.

Viime sunnuntaina kävimme taas Emmanuelin kirkossa jumalanpalveluksessa, koska naapurin tytöt (SLS:n harjoittelijat Ulla ja Eeva) ovat liittyneet kirkon nuorisokuoroon ja heillä oli esiintyminen kirkossa.

Kirkkoväkeä pihan puolella.

Saavuimme pihaan veisuun jo kuuluessa kirkon sisältä ja jäimme kirkon seinustalle seisomaan. Ei mennyt aikaakaan, kun joku tuli hakemaan pastorin kutsusta meitä sisään. Kirkon etuosasta oli taas raivattu tilaa vieraille. Välillä erityiskohtelu tuntuu tietysti mukavalta, mutta välillä olisi vielä mukavampaa soluttautua ”tavallisten” ihmisten joukkoon. On nimittäin raskasta olla huomion keskipisteenä etenkin niinä hetkinä, joina ei itse edes ymmärrä, mistä ympärillä puhutaan ja koko ajan on oltava varuillaan, koska voi joutua reagoimaan ymmärtämättömyydestään huolimatta ympäröiviin tapahtumiin.

Jos mahdollista, tällä kertaa oli vielä enemmän väkeä kuin edellisellä. Ja myös kuoroja oli enemmän. Osa kirkkoväestä oli saapunut paikalle jo klo 7.30, jolloin aloitettiin 123 kasteen toimittaminen. Pastori Nelumbu kiitti kaikkia niitä, jotka olivat tuoneet lapsensa pieninä kasteelle, koska silloin ne eivät vielä vastustele. Ilmeisesti sinä päivänä joku isommista lapsista oli pistänyt kovastikin hanttiin tapahtumalle. Sitten pastori vielä toivoi, että vanhemmat miettisivät etukäteen lapsilleen sopivia ja asiallisia nimiä. Ilmeisesti kirkon piirissä ei ollut herättänyt paljoakaan ihastusta, kun joku oli halunnut antaa lapselleen nimen Pilatus. 

Seuraavana sunnuntaina on luvassa konfirmaatio, joten kirkkoon kokoonnutaan taas klo 7. Me luovutimme jossain vaiheessa ennen kello yhtä, jolloin osa ihmisistä jäi vielä jonottamaan pääsyä kolehtiastioille.

Kirkon penkissä istuessa selasin virsikirjaa, jossa virsien tekijätiedoissa vilahteli J. Crügeriä, A. Maasaloa, oshisoomia, oshiswedenia ja niin edelleen. Täkäläisiä lauluja kirjaan on mahtunut kovin vähän. Kirkkoväki laulaa paikallisen perinteen mukaisesti neliäänisesti yleensä ilman säestystä, ja komeaahan se on tuhatpäisen väen veisatessa. Mutta jotenkin luterilaisen kirkon musiikillinen perintö ei istu täkäläiseen maailmaan, ainakaan minun mielestäni. Onhan se toisaalta ihan hauska, että luterilaisissa kirkoissa ympäri maailman on niin paljon yhteistä, mutta silti…

Naapurin tytöt Eeva ja Ulla ovat olleet viime aikoina vuorotellen ja yhtä aikaa kipeinä. Perjantaina he kävivät lääkärissä ja saivat onneksi kunnon pillerit sieltä mukaansa. Hatakan Janne kertoikin, että täällä, jos vain lääkäriin pääsee, saa kyllä vahvat lääkkeet vaivaan kuin vaivaan. Monet lääkäreistä ovat opiskelleet Etelä-Afrikassa, jossa lääketieteellinen koulutus on huippuluokkaa. Ei tarvitse siis jännittää poppatohtorille joutumista. Taidamme olla täällä paremmissa käsissä kuin Suomessa, anteeksi vain kaikki suomalaiset lääkärit. ;)

Naapurin tyttöjen paranemista tässä nyt kovasti odotellaan, sillä tämä viikko on mennyt myös ensi viikkoa, yhteistä loma-aikaamme suunnitellen. Kaikilla on ollut toiveissa päästä Etoshan luonnonpuistoon, ja meidän on nyt pitänyt sovitella erä-/camping-retkeilijöiden ja luxury lodge -haaveilijan lomabudjetteja yhteisen reissun toteuttamiseen. Hinnat ovat täällä viime aikoina nousseet huimasti. Etoshaan on jokseenkin vaikea päästä, ellei ole omaa autoa. Omatoimiretkelle täytyy siis vuokrata auto ja maksaa puiston sisäänpääsymaksut. Ellei halua puistoissa ajella omaan tahtiin, lodget järjestävät päivittäin retkiä luonnonpuistoon, maksua vastaan tietenkin. Lodge-majoitukset ovat luonnonpuistossa ja sen ympäristössä kalliin hotellin hintaluokassa. Hienojahan ne toki kaikki ovat, ainakin kuvissa. Luonnonpuistossa on vain muutamia lodgeja, suurin osa sijaitsee puiston ulkopuolella. Omatoimiselle muutaman päivän retkelle saa helposti nelinumeroisen hinnan Euroopan rahassa laskettuna. Onneksi saimme Koonono Matkojen Stefanin kautta tietää Chameleon Safaris -firmasta, joka järjestää kohtuuhintaisia kolmen päivän pakettiretkiä (noin 4000 dollaria) Etoshaan täältä Windhoekista. Tiistaiaamuna on lähtö!

Pauliina kutsui minut ja Teijan (uusi suomalaistuttavuus täällä) mukaan Paulinumin naisopiskelijoiden ja opettajien kanssa grilli-iltapäivää viettämään. Pienen ajomatkan päässä pohjoisessa on mukava piknikpaikka, jossa vietimme lauantaina lämpimän ja maukkaan iltapäivän. 

Känkkäräpuut, nuo suosikkikuvauskohteiteeni.

Teija sulautuu hyvin maastoon.