Lähes perimmäisessä nurkkauksessa, sana- ja tietosanakirjojen hyllykössä vallitsi kirjaston vakiolukkien yksi tärkeimmistä saalistusapajista. Verkkoja oli kudottu ristiin rastiin, ikkunalaudalta hyllyn reunaan, hyllyjen alapuolelta kirjojen ylänurkkiin, kirjoista vastakkaisen hyllyn kirjoihin, lattiasta hyllyyn. Seitit olivat täynnä lihaisia ja vähemmän lihaisia saaliita, pölyä, roskaa ynnä muuta. Kirjaston vanhin tarkkaili ikiaikaisia verkkojaan ja mietti, kuinka erityisesti yläosan seitit olivat jo niin huomiota herättävässä painolastissa, että tuskin yksikään makoisalta maistuva saalis lentäisi verkkoon ellei olisi täysin vailla eläimellisiä aisteja.
Yhtäkkiä suuren suuri strutsin takamus lähestyi verkkoja. Se pyyhkäisi ohi kulkiessaan ensin ikkunalautaa ja ylähyllyä ja huiski pyrstöllään järjestelmälliseltä vaikuttavaan tahtiin verkkoja kumoon. Siinä meni Laten saalistama yöperhonen, siinä katkesi Lissun kutoma tukilanka, siinä kopsahti Lassen kovakuoriainen lattialle ja katosi sulkien joukkoon, katseli vanhin tuhoa ja ajatteli Andy McCoyn viisaita sanoja: ”Sun pitää varoa, mitä sä toivot, koska se toive voi toteutua.” Vanhin hoiperteli järkyttyneenä hyllykön alta katsomaan laajemmasta perspektiivistä koko totuutta. Samalla hetkellä vanhin tunsi uhkaavan varjon lähestyvän selkäänsä ja pakeni. Viime hetkellä hylly tarjosi suojan kuoleman kokoiselta vaaralta.
Huomenna minä aloitan jälleenrakennuksen, tuumi vanhin. Pyydän tänne kaikki sukulaiseni ja ystäväni, ystävieni sukulaiset ja heidän ystävänsä ja vielä kaikki kyläläiset ja aloitan työn, niin suuren ja mahtavan, ettei yksikään strutsi sitä pysty tuhoamaan…
Erittäin Afrikkalainen tarina :)
VastaaPoista