Tänään kävimme piipahtamassa Katuturassa, Windhoekin köyhimmällä asuinalueella, jossa osa ihmisistä asuu aaltopellistä kyhätyissä hökkeleissä. Niistä en valitettavasti tällä reissulla ehtinyt ottaa kuvaa, koska taksikuskimme kaahasi ihan kaistapäistä vauhtia. Auton kyydistä on sinänsä turvallista ottaa kuvia, mutta muuten kameraa tai puhelinta ei kannata julkisilla paikoilla paljon esitellä, joten valokuvien ottamisessa on omat haasteensa.
Vierailimme Katuturassa Emmanuelin kirkossa ja päiväkodissa. Lapsia Katuturan päiväkodeissa voi olla toistakin sataa. ”Teacher, teacher!”, lapset huutavat ja juoksevat vierailijoiden syliin täysin varauksetta. Lapset hakevat huomiota ja hellyyttä aikuiselta. Päiväkodeissa työntekijöitä on niin vähän, että heidän voimansa ja energiansa kuluvat välttämättömämpiin asioihin.
Katuturan pastorilta kyselimme mahdollisuutta päästä johonkin kuoroon laulamaan. Pelkästään Emmanuelin seurakunnassa kuoroja on monta kymmentä, joten menemme sunnuntaina kirkkoon ja pääsemme ehkä kontakteihin kuoronjohtajien kanssa. Pastori lupasi (hieman hänelle esiinnyttyämme), että saamme ehkä myös laulaa kirkossa. Se tuleekin olemaan ainut ymmärrettävä osa pakettia, sillä Katuturassa jumalanpalvelukset toimitetaan ndongaksi. Meillä on nyt kvartetti kasassa: minä, Ulla, Eeva ja Ari. Vielä pitäisi opetella jotain biisejä. Täällähän ihmiset tuntuvat vetävän ihan lonkalta kaikki stemmat sun muut, mutta meiltä ei taida ihan harjoittelematta luonnistua.
Tällainen lentävä sirkka hämmästytti minua toisena päivänäni omalla terassilla. Tänään sain otettua sellaisesta kuvan Koivulahtien pihalla. Eilen illalla terassillani tepasteli myös mangusti!
Viiniä täältä saa ihan tavallisesta ruokakaupasta. Tall Horse -merkin viini- ja rypälelaadut oli merkitty ihanin erivärisin etiketein, oli turkoosia, oranssia, liilaa, pinkkiä jne. Pinkki roseeviini lähti tällä kertaa mukaan. Perusviinien pullohinnat liikkuvat 29 - 40 dollarin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti