Viimeiset viikot Windhoekissa

Sadekausi on alkanut viimein oikein kunnolla. Joulukuun alussa satoi melkein joka päivä. Onneksi kuurot ovat olleet kohtuullisen lyhyitä ja alkaneet vasta iltapäivällä, joten ihan koko päivää ei ole tarvinnut katsella harmaata taivasta. Viimein oli pakko hankkia sateenvarjokin…

Sateenkaaren pää on aina samassa paikassa! :)

Olen liikkunut täällä enää vain ”Katutura-takseilla”, koska luottotaksiemme kellot alkoivat tikittää väärää tahtia ja taksia sai odottaa joskus tunninkin. Tänne saapuessani taksit tuntuivat aivan naurettavan hintaisilta ja saivat aikaan kuuluisaa säälintunnetta ja kukkaronnyörit löysiksi. Myöhemmin kuulin, että he saattavat tienata jopa tuhat dollaria päivässä. Kun ei juurikaan ole  muuta julkista liikennettä tarjolla, takseja käytetään paljon! Nykyään en ole maksanut kyydeistäni sen enempää kuin todelliset hinnat (8/16 $) ovat, koska huristelen taksilla monta kertaa päivässä. Jos joku pyytää enemmän hintaa, jään odottamaan seuraavaa taksia. Ja vaihtorahat tippuvat käteen pyydettäessä, jos joku joskus yrittääkin vedättää. Muissa tapauksissa olenkin luopunut järkevistä (?) periaatteistani, vapauttanut säälinappulani ja alkanut antaa rahaa kaikenmaailman kaltoin kohdelluille. On oikeastaan ihan sama, ovatko he oikeasti siinä tilanteessa kuin väittävät olevansa vai ovatko vain keksineet helpon keinon ansaita rahaa. Minulle itselleni jää kuitenkin parempi mieli, jos en vain kulje ohi. Ja minulle muutama dollari ei ole mitään, mutta heille se voi olla paljon.

Pohjoisen reissun jälkeen elämä on ollut melkoista haipakkaa täällä Windhoekissa. Yhden päivän kävin Paulinumin kirjastossa tekemässä keskeneräiset hommat loppuun ja pari kirkkokeikkaa ehdittiin heittää vielä Sister and her sisters and her brother -kuorolla ennen kuin nuo sistersit lähtivät koto-Suomeen. Sen jälkeen on alettu valmistella Hatakoiden lähtöä Suomeen. Olen ollut lähinnä lastenhoitoapuna kotona tai erilaisissa tilaisuuksissa. Sitten on pidetty vielä pari kertaa Suomi-koulua ja tyttökerhoa.

Viimeiset pari viikkoa olen avustanut pakkaamisessa. Muutto maasta toiseen ei ole ihan samanlaista kuin maansisäinen muutto. Rahtina lähtevien laatikoiden sisältö on luetteloitava tarkasti, laatikoihin on laitettava erilaisia yhteystietoja, ne on numeroitava, punnittava ja mitottava. Ja sopivan rahtifirman löytämisessä on tietysti myös omat ongelmansa… ;) Minä olen mm. lajitellut kirjoja oikeille omistajilleen, sillä osa kirjallisuudesta on lähetystön, osa Lähetysseuran, osa Hatakoiden, sitten olen vähän pakkaillut ja lopulta hoitanut sihteerin hommia, eli kirjoittanut pakkauslistoja, kerännyt koko- ja painotietoja, printtaillut osoitetarroja jne. 70 laatikkoa lähtee jossain vaiheessa seilaamaan Suomeen.

Määäääki haluan Suomeen!

No ok sitten!

1.12. jouluvalot syttyivät keskustassa.

Kaupungin valoja ja kellahtanutta kuuta ihailemassa läheisellä kukkulalla.

Jos en ole koko täällä oloni aikana nähnyt kovin paljon suomalaisia Lähetysseuran väen lisäksi, joulukuun alussa alkoi oikea suomalaistapahtumien putki. Ensin veisattiin Kauneimpia joululauluja 4.12. Kristus kirchessä, joka sijaitsee ihan kaupungin keskustassa, Zoo parkin kupeessa.

Järjestelyt olivat Koivulahtien vastuulla ja minä pääsin vähän auttelemaan. Emerituspiispa Tomas Shivute piti puheen suomeksi! Hyvin sujui, vaikka Suomessa vietetyistä vuosista on aikaa jo kymmeniä vuosia. Lähetysseuran väellä reenailtiin muutamat laulut erilaisilla kokoonpanoilla esitettäväksi. Kirkkokahvit ja joulupuuro tarjottiin Suomen lähetystön residenssissä. Tästä vierailusta olin hyvilläni, koska itsenäisyyspäivävastaanoton aikaan olisin töissä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että pääsin myös 6.12. juhlimaan. Ja sehän nyt oli melkein kuin linnanjuhlissa. Harmi vain, että sääkin oli melkein samanlainen kuin Suomessa. Vettä tuli välillä ihan kaatamalla, ja vaikka hyvät telttakatokset olivatkin suojaamassa, juhlat loppuivat melko lyhyeen. 8.12. oli Windhoekin ensi-ilta dokumenttielokuvasta From Namibia with love, joka on suomalaisen Laura Meriläisen opinnäyte eteläafrikkalaiseen opinahjoonsa. Elokuva kertoi suomalais-namibialaisen lähettipariskunnan elämäntarinan ja siinä samalla raotti historiaa Namibian itsenäistymistä edeltäneiltä vuosilta. Koskettavaa katsottavaa. 

6.12. itsenäisyyspäivävastaanotolla Vocal Motion Six
Ari Koivulahdella vahvistettuna. Maamme-laulu.

Viimeinen viikko on tuttujen tapaamista, viimeisten tuliaisten etsimistä ja rentoilua. Pari kertaa olen jo ehtinyt Olympia swimming poolille. Sisäänpääsy on vaivaiset 6 NADia, eli noin 60 senttiä… Sääennusteen mukaan sateita ei ole tiedossa viimeisille päivilleni, joten nyt nautitaan!